Rahastoinnin lähtökohtana on ajatus, että taloyhtiö pyrkii tilinpäätöksessä tuloverottomaan tulokseen. Eli verotettavan tuloksen pitää jäädä alle 50 €, jottei yhtiölle synny tuloveroa.
- Verokeino, jossa osakkaiden taloyhtiölle maksamat suoritukset eivät ole yhtiölle veronalaista tuloa, vaan ne ovat taloyhtiön saamia verovapaita pääomasijoituksia.
- merkitys korostuu tilanteessa, jossa taloyhtiöllä on rajalliset tuloksen järjestelykeinot (poistot, asuintalovaraus)
Yhtiöllä on remonttia varten nostettu pääomalaina. Nostetusta lainasta aiheutuu yhtiölle kuluja (lyhennykset, korko, pankin kulut). Näiden kulujen kattamiseksi kerätään yhtiöjärjestyksen mukaisesti osakkailta pääomavastiketta.
Pääomavastikkeet tulevat tuotoksi yhtiön tuloslaskelmaan. Yhtiön pääomalaina on kuitenkin taseella, joten lainasta vuosittain menevät lyhennykset (kulut) kirjautuvat suoraan taseelle, eivätkä jää vastapuoleksi sinne tuloslaskelmaan. Ainoastaan korkokulut ja mahdolliset pankin kulut jäävät tuloslaskelman puolelle pienentämään lainasta syntyneitä tuottoja.
Näin ollen yhtiöissä, joissa on pääomalainoja, tulee tuloslaskelmalle vuosittain myös tuloja pääomalainoista. Myös mikäli osakas haluaa lyhentää jo olemassa olevan yhtiölainansa pois, tulee tämä lainaosuussuoritus myös tuotoksi tuloslaskelmalle. Ainoa keino, jolla nämä pääomatuotot ja lainaosuussuoritukset eivät jää tuloslaskelmalle, on rahastoida ne taseelle.
Tätä rahastointia varten yhtiön on tehtävä rahastointipäätös. Rahastointipäätös voi koskea sekä pääomavastikkeita, tai esimerkiksi pelkkiä osakkaiden maksamia lainaosuussuorituksia. Tai molempia.
Päätöksellä käytännössä päätetään kuinka nämä tuotot käsitellään:
- tuloutetaanko eli jätetään sinne tuloslaskelmalle (ei rahastoida)
- rahastoidaanko, eli siirretään pois tuloslaskelmalta taseelle
- tehtävä vuosittain, ellei yhtiöjärjestys itsessään määrää jo rahastointia
Hyvin yleistä on, että tehdään rahastointipäätös, jossa pääomavastikkeet tuloutetaan, mutta lainaosuussuoritukset rahastoidaan. Tällöin esimerkiksi kaupanteon yhteydessä uuden osakkaan mahdollisesti poismaksama lainaosuussuoritus ei jää tuotoksi tuloslaskelmalle, vaan saadaan siirretyksi taseelle. Kun taas sijoittajaosakkaat voivat kuitenkin maksamansa pääomavastikkeet vähentää omassa vuosittaisessa verotuksessaan, kun pääomavastikkeet on tuloutettu.
Kun päätetään tulouttaa, on mietittävä, että millä yhtiön tulosta pienennetään, jottei synny tuloveroa. Tuloksen tasaamiseksi on taloyhtiöllä käytössään poistoja. Yhtiön taseen lukujen mukaan poistoja voidaan tehdä maksimina seuraavasti:
- asuinrakennus 4 %
- varasto- myymälärakennus 7 %
- rakennelmat 20 %
- Väestönsuoja 25 %
- rakennuksen koneet 25 %
- koneet ja kalusto 25 %
- muut aineelliset hyödykkeet, tasapoisto 10 % (tehtävä vuosittain, jos on taseella)
Esimerkiksi, jos yhtiön rakennusten tasearvo on 400 000 €, on maksimi vuosittainen poisto silloin 16 000 €. Vanhemmissa taloyhtiöissä rakennusten arvo on ajan saatossa pienentynyt poistoja tehtäessä ja poistomaksimit voivat olla hyvinkin pieniä. Tämä tuo oman haasteensa sille, että tuloslaskelmalle jätetään tuottoja, jotka olisivat rahastoitavissa.
Taloyhtiöillä on myös poistojen lisäksi käytössään mahdollisuus tehdä asuintalovaraus. Asuintalovaraukselle on olemassa omat ehtonsa, joiden puitteissa niitä pystytään muodostamaan. Huomioitavaa on myös, että asuintalovaraus tulee purkaa 10 v. kuluessa.
Yhtiö voi myös päättää jättää tuloslaskelmalle remontista syntyneitä kuluja. Mikäli remontti on perusparannusta, tällöin kulut on aktivoitava taseelle. Mikäli kyseessä on peruskorjausta, kulut voivat olla suurehkojakin vuosikuluja, eikä niitä ole pakko aktivoida.
- Perusparannus: kiinteistön laatutason muuttaminen olennaisesti alkuperäistä paremmaksi.
- Peruskorjaus: Korjataan, tai uusitaan jo olemassa olevia rakenteita, sekä koneita ja laitteita
Rahastointi ja aktivointi kulkevat aina käsi kädessä. Eli yhtiö ei voi rahastoida korjauksesta aktivoitua summaa enempää taseelle. Eli mikäli ei aktivoida, ei voida myöskään rahastoida. Koskee koko laina-aikaa, eli aktivointi tärkeää silloin, kun remontin kulut syntyvät. Aktivointi kasvattaa yhtiön tasearvoja, eli aktivoitaessa saadaan myös poistovaraa kasvatettua.
Yhteenveto:
- Lainalla rahoitettuja korjausmenoja tulee aktivoida, jotta niihin kohdistuvia pääomatuottoja voi jatkossa rahastoida (esim. lainaosuudet)
- Nostettua lainaa varten kerätyt pääomavastikkeet ja maksetut lainaosuussuoritukset tuovat yhtiön tuloslaskelmalle enemmän tuottoja, suhteessa kuluihin
- Rahastoinnilla pyritään pienentämään yhtiön tulosta, jottei synny verotettavaa tulosta
- Voidaan rahastoida sekä pääomavastikkeet ja lainaosuussuoritukset, tai esimerkiksi tulouttaa pääomavastikkeet ja rahastoida lainaosuussuoritukset
- Tällöin suuremmat tuottoerät tulevat rahastoiduksi, mutta sijoittajaosakkaat voivat vähentää maksamansa pääomavastikkeet verotuksessaan
- Rahastoinnin lisäksi taloyhtiö pienentää syntynyttä tilikauden tulosta tekemällä poistoja, sekä viimeisenä keinona tekemällä asuintalovarauksen
- Rahastoinnin, poistojen ja asuintalovarauksen jälkeen jäljelle jäänyt tilikauden tulos on tuloveron alaista, tuloverokanta on 20 %.
- Alle 50 € tilikauden tuloksesta ei synny maksettavaa tuloveroa.
Susanna Heiskanen
Kirjanpitäjä
